Ensimmäinen kaveri

Mamma ja reppu ovat aika erottamaton parivaljakko silloin, kun mamma meinaa lähteä ulos ilman pikkukaveria. Tänään Kasper yritti tehokkaasti estää töihin lähtemisen.

Kenellä on sydäntä herättää repunvartija?

Tänään Kasper tapasi ensimmäisen uuden koirakaverin. Tiibetinspanielin pentu Totti tuli tutustumaan meidän elohopeaan. Sen lisäksi että kaverukset ovat samankokoisia, ovatpa mokomat veijarit vielä päivälleen samanikäisiäkin. Mainio parivaljakko.

Yllättäin poikasten ohjelmaan kuului painia.

Neuvottelutuokio?

Tässä söpöstellään porukalla.

Sitten voidaankin taas painia.

Ja lopuksi vielä pieni painimatsi.

Kivaa oli.

Illalla iskä ajatteli korjata terassin aitaa. Kasper on tosi näppärä käyttämään ruuvimeisseliä.

Kasper on siellä missä tapahtuu (yllätys yllätys).

Meneeköhän ne ruuvit paikalleen niin kuin pitää?

Auttavaiset hampaat ovat onneksi paikalla.

Nyt ainakin homma sujuu, kun Kasper varmistaa laadun.

Lopuksi voidaan paeta paikalta aidan alitse.

Vauhdikasta elämää

Kylläpä aika rientää Kasperin touhuja seuratessa. Ulkoilukin alkaa jo sujua, kun ei joka rasahduksesta tarvitse enää juosta ovelle turvaan.

Ulkona voi välillä viihtyä sylissä muutaman sekunnin.

Myös poseeraus sujuu, tosin Kasperin mielestä paikallaan seisominen on hölmön hommaa. Jos pitää olla paikoillaan, niin istutaan sitten.

Kaverin kanssa leikkimässä. Tää kamu on siitä kiva, ettei se yritä viedä lelua suusta.

Kaikki mikä liikkuu tai ei liiku, on tarkoitettu syötäväksi.

Parvekkeella voi vetää päiväunet kesken leikin.

Tämä kuva kertookin kuvaamisen helppouden: ennen kuin nappia ennättää painaa, kaveri onkin jo häipymässä paikalta. No, jäihän kalkkuna tuuraamaan.

Kaikki mitä ei ole erikseen kielletty, on sallittua. Sitä paitsi rottinkikorin pureskelusta lähtee hauska ääni.

Pihatöissä. Onko tää rikkaruoho vai?

Onko rikkaruohokorissa jotain ylimääräistä?

Kesytetty pallo.

Kasperin kesähepuli.

Kotona

Eilinen kotimatka sujui hyvin, Kasper oli mallikelpoinen matkustaja, vaikka vähän taisi ihmetyttääkin, minne sitä ollaan nyt oikein menossa. Suuret kiitokset Marikalle ja Ollille turvallisesta kotimatkasta.

Voihan sitä matkustaa nukkumallakin.

Tällainen kaveri löytyi lelulaatikosta. Pehmo on saanut jo muutamat niin tehokkaat ravistukset, että heikompaa hirvittää.

Nukkumistyyliä ensimmäisenä iltana. Mummon virkkaama hartiahuivi oli paljon parempi päänalusena kuin tuolin selustalla roikkumassa. Turhaa tuuletusta, ei kun hyötykäyttöön!

Tänään iltapäivällä ei sitten koira enää mahtunutkaan laatikkoonsa, liekö kasvanut noin hurjasti yön aikana.

Päivän ohjelmaan kuului myös kalkkunan metsästystä.

Luova rapsuttamishetki, samalla voi suunnitella seuraavaa siirtoa.

Osataan sitä köllötellä näinkin söpösti!

Tästä se lähtee

Kasper haetaan kotiin kolmen yön kuluttua! Pikkuisella westiepojalla on silloin ikää 7 viikkoa ja yksi päivä.

Kasper oli vuorokauden ikäinen, kun varasimme sen. Se oli tunteidentäyteinen päivä. Juuri kun olimme valmistautuneet siihen, että saisimme koiranpennun mahdollisesti vasta syksyllä, sain soiton kasvattajalta, jolta olin jo aiemmin kysellyt pentuja. Hänen kasvattajatutullaan oli vapaana yksi urospentu, meidän Kasper, oma pieni rakas.

Siitä se sitten alkoi, odottaminen. Enää kolme yötä.